Ensimmäinen aamu hostelilla alkoi aamupalalla joka oli tavallista hostellitasoa. Kokoonnuimme aamupalapöytään yrittäen vaikuttaa virkeiltä. Leipää ja leikkeleitä oli useampaa sorttia mutta tietysti suomalainen haikailee ruisleivän perään heti kun sitä ei ole saatavilla. Se kuuluu tapoihin! Tarjolla oli kaakaota joka oli tosi hyvää ja aivan hyvää murukahvetta.
Suomalainen mies ja suomalainen voi! Siinä ihan silmäkulma kostui kun aamupalapöydästä löytyi suomalaista voita. Ja energiaahan voissa on rutosti, sen tietää jokainen. Niinpä emme säästelleet kun tiesimme, että tänään tultaisiin kävelemään pitkät matkat. Näkeehän sen Pekastakin, näin vahvoja käsivarsia ei millään kasvisrasvoilla ole rakennettu.
Ihmettelimme tätä rumpaliporukkaa jota pyöri hostelilla. Joukossa oli varmaan kaksikymmentä kommeeta poikaa rumpuineen. Epäilimme, että kyseessä oli jonkin rumpalikurssin päättäjäismatka mutta taisi olla niin, että nämä pärisyttäjät osallistuivat tapahtumaan nimeltä Feast of St. Publius. Arkoina pohjoisen poikina emme uskaltaneet asiaa kysyä vaan tyydyimme tuijottamaan moisia ihmetyksiä mitään puhumatta.
Lähdimme heti aamusta liikeelle. Aamulla keli tuntui viileältä, tuuli oli melkoisen kova.
Vanhala koukkaa Äänisen aaltoja...Ei kun sehän onkin Lahtinen joka tunnustelee Välimeren vettä! Uimakelpoista alkaa olla! Ei kuitenkaan arvattu vielä tästä hypätä veteen. Siitä olisi saattanut kehkeytyä pelastusoperaatio ja se olisi ennestään vahvistanut suomalaisten mainetta joita täällä näkee ja kuulee menevän joka puolella. Kuvassa ollaan Sliemassa joka on ihan Vallettan naapurissa.
Sliemasta pääsee Vallettaan kapean lahden yli lautalla. 1,50€ maksaa suunta. Päätimme hypätä kyytiin. Yläkannelta oli hienot näkymät ja kehuimme Pekan kanssa kilpaa merimiestaidoillamme. Tosiasiassa kun ollaan vetten päällä vähänkin soutuvenettä isommalla aluksella, minua pelottaa aina vähän. Niinpä näennäisestä rentoudesta huolimatta olin valmiina syöksymään pelastusliivilaatikolle heti jos vähänkin aihetta ilmenisi. Onneksi ei tuullut kovempaa!
Vallettan puolella pääsimme maisemien lisäksi ihailemaan Etelä-Eurooppalaista päättäväisyyttä mikä tässä tapauksessa kulminoituu kuorman tekoon. Hyvin ne sinne mahtuu, kaikki kyytiin vaan! Ja on tämä saatu sidottuakin jollain köyden pätkällä. Turvallista matkaa kaikille!
Vallettassa on paljon hienoja kapeita katuja.
Koko päivän kun kävelee niin kyllä pizza maistuu! Näkeehän sen keisareiden ilmeestäkin, että nyt on suun mukaista tavaraa! Opiskelijat ovat sen ikäistä väkeä, että roskaruoka menee suoraan reiteen ja muuttuu lihakseksi. Minulla ko. eväs alkaa jäädä tuohon navan seudulle. Täytyy varmaan aamulla lähteä juoksulenkille. Röyh!
Minä ja Sami ollaan porukan tarkimmat tukanföönaajat. Ja pahus vieköön huomasimme illalla, että meillä ei ole aamun kaunistautumista varten hiuslakkaa ollenkaan! Ei muuta kuin taas kävelemällä takaisin kylän pintaan ja etsimään tukka-aineita kioskeista. Ja löytyihän niitä. Nyt voidaan lähteä rauhallisin mielin yölevolle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti