Aloitimme työt Tonin kanssa muita odotellessa. Ensin teimme tarroitustyötä joka on kohtalaisen yksinkertaista mutta kuitenkin tarkkuutta vaativaa. Hintalappu pitää liimata juuri tiettyyn kohtaan tuotekorttiin ja tietysti hinnan pitää olla oikea. Saatiin aamupäivän aikana melkoinen määrä vaatteita hinnoiteltua vaikka välillä huilattiinkin.
Yksi meidän tehtävistämme on lajitella vaatteet kokojen mukaan nippuihin. Oma taiteenlaji se on sekin kun yrittää sovittaa nopeuden ja tarkkuuden. Huomasin, että mitä nopeammin tein, sitä enemmän löysin virheitä kun tarkastin lopuksi omat nippuni. Toni onkin tarkka poika ja melko nopeakin vielä! Leikittelemme koko ajan ajatuksella, että millaista täällä olisi elää ja työskennellä. Pekan kanssa me kyllä kannustamme poikia siihenkin! Yleisohje on, että jos töitä ja emäntiä alkaa löytyä täältä niin meidän puolesta jääkää vain!
Työkaverimme ovat Nigeriasta, mukavia poikia! Molemmilla on sama etunimi Bright joten toisen lempinimi on Bright 1 ja toisen Bright 2 niin tiedetään kummalle puhutaan. Varaston työkieli on englanti ja englantia täällä muutenkin puhuvat kaikki. Maltan kieltä täällä kuulee myös.
Lounaalle ei tarvinnut lähteä kauas, varastoalueen portin pieleen oli ilmestynyt grilliauto. Oisko ne kuulleet jostain, että kovapalkkaiset työssäoppijat ovat ilmestyneet maisemiin?
Saatiin lounasseuraa. Aika luottavainen oli tämä koira ja se osasi kyllä kerjätä!
Vaatelogistiikka on hektistä hommaa, pukineita viedään pakettiautoilla ja pienillä kuorma-autoilla kansan ihasteltaviksi ja ostettaviksi aivan koko ajan.
Illalla pyörähdettiin St. Juliensissa joka on tunnettu nuorison juhlinnasta. Meiltäkin tultiin heti tiedustelemaan, haluammeko ostaa kokaa. Heittäydyin tyhmäksi ja kiittelin kohteliaasti sanoen ettei nyt ole yhtään jano, emme tarvitse Coca-Colaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti