Ammattiopisto Liven logistiikan opiskelijoiden kansainvälinen työssäoppimisjakso suuntautuu Maltalle. Reissuun lähtö oli lauantaina 4.5. Helsingistä ja välilasku olisi Frankfurtissa. Kokoonnuimme lentoasemalle kaksi tuntia ennen lähtöä. Matkalippujen kanssa jouduttiin heti saikkaamaan kun ilmeni, ettei järjestelmästä löydy maksua meidän ruumaan menevistä laukuista. Tulostamassani tiketissä selvästi luki, että hintaan sisältyy 1x23kg laukku per sierainpari mutta ei siinä muu auttanut kuin maksaa ne laukut erikseen. Onneksi tämä ei sattunut kenellekään köyhälle! ;) Allekirjoittanutta kuitenkin selvästi harmittaa tilanne ja toinen opettajamme Pekka ottaa vieressä osaa suruun. Victoria sen sijaan hymyilyttää niin kuin pitääkin! Onhan meillä varmaan huikeat kaksi viikkoa edessä!
Päästiin viimein lähtöportille ja siellä selvisi, että lento on myöhässä! Väkeä oli kuin Saipan maalilla, kone oli täyteen myyty. Oli siinä lähtijää vaikka minkä näköistä. Lentokentällä aika kuluu kun ihmettelee muita matkaajia suu auki. Ja luulen, että yhtä paljon ne ihmettelevät minua. Päätettiin opiskelijoiden ja Pekan kanssa, että syödään tässä välissä jotain vaikka väkisellä, Frankfurtissa vaihtoaika tulisi olemaan niin lyhyt, ettei siellä ehtisi hodareita jonotella tai edes ajatella.
Frankfurtissa ehdittiin sittenkin koneenvaihtoon! Ilmailuintoilijalle suuret lentokentät ovat kiehtovia paikkoja koska siellä näkee paljon lentokoneita. Ja logistiikkaihmistä lentokentät kiinnostavat jo virankin puolesta, onhan lentokenttien logistiikassa paljon mielenkiintoisia ratkaisuja.
Frankfurtista oli vajaan kolmen tunnin lento Maltalle. Oli hienoa lentää ukkospilven päältä, salamointi on komean näköistä katseltavaa ylhäältä päin.
Ja tässä välissä epäonnistunut videon latausyritys. Enkä saa alla olevaa laatikkoa tästä nyt pois.
Ukkospilven heiluttelusta huolimatta ilmeet ovat iloiset. Kerroimme Pekan kanssa pojille, että huoli pois, me osataan vaikka tarvittaessa lentää tämä härveli kohteeseen jos on tarvis. Pekka on joskus 80-luvulla aloitellut lentolupakirjaa ja minä olen muuten vain niin innokas, että aina yhdellä Airbusilla osaan lentää! Pojat lupasivat tuurata stuertteja jos olisi tarvis. Logistiikkamiehet osaa!
Perillä Maltalla! Kyllä tuntui mukavalta astua koneestä lämpimään iltaan tai oikeastaan yöhön. Koti-Suomessahan satoi lunta kun lähdettiin... Ilmoitin pojille, että pitkien kalsareiden käyttöpakko on tältä erää ohi!
Pääsimme kentältä hostellille jo kilometrejä ja aikaa nähneellä Transitilla. Kömysimme aivan auton takaosaan istumaan ja heti sen automies kuuli, että tasauspyörästö vetelee viimeisiään. Sellainen oli ujellus, että takahampaita viilsi! Lisäksi tarmokkaan taksisuharin kulkupelissä oli etupyörä puoleksi tyhjä...tai positiivisesti ajatellen puoleksi täysi! ;) Mutta oppitunnin aihe tästäkin saatiin opiskelijoille: Vaihda kardaanin nivelet, tukikumit ja peräöljyt aikanaan sekä muista välillä kurkata renkaiden ilmanpaineet.
NSTS Campus Residensin vastaanottotiskillä. Täyteltiin laput ja saatiin huoneiden avaimet. Pikkuhiljaa aletaan olla valmiita petiin...
Minun huoneeni oli kyllä tilava mutta verhovarustus oli vähän köykäinen. Ja kävelytie kulkee suoraan ikkunani takana! Ei tuolla yhdellä kartiinilla saanut koko ikkunaa peittoon vaikka sitä kuinka nyki puolelta toiselle. Ensi töikseni aloin etsiä jostain sopivaa verhomateriaalia...
...ja vähän aikaa kaappeja koluttuani löysin viltin! Harmi kun ei tullut rautalankaa tai nippusiteitä mukaan, niillä olisi saanut kurottua viltin verhotankoon jämäkästi kiinni. Tästä lähtien pakkaan joka ainoalle reisulle rautalankaa jonkun metrin mukaan! Sain kuitenkin kiilattua viltin paikoilleen pyyhkeillä. Nyt minulla on verho mutta ei pyyhkeitä! Mutta mieli on kepeä! Hyvä tästä tulee!
Hyvältä kuulostaa:)
VastaaPoista