Tänään nukuin pitkään hotellilla, sillä en ole osana näytöksissä. Harjoitusten aikaan olin pitkällä sairaslomalla.
Nousin siis aamiaiselle kaikessa rauhassa, ja nautin kiireettömyydestä. Kävelin kaupungilla. Täällä paistaa aurinko, Suomessa odottaa harmaa talvi, joka tuntuu luissa asti... voisipa tämän auringon viedä mukanaan kotiin.
Nousin siis aamiaiselle kaikessa rauhassa, ja nautin kiireettömyydestä. Kävelin kaupungilla. Täällä paistaa aurinko, Suomessa odottaa harmaa talvi, joka tuntuu luissa asti... voisipa tämän auringon viedä mukanaan kotiin.
Suuntasin askeleeni bussiin, ja kohti koulua. Opiskelijakorttia vilauttamalla kuljettaja huikkasi kiitokset ja viittoi sisään, saisipa kotonakin kulkea opiskelijana ilmaiseksi. Tosin kortti oikeuttaa vain koululle menevään bussiin.
Bussissa oli äänekästä, opiskelijat rupattelivat keskenään, ja joka pysäkillä sisään astuu lisää. Pian bussi on tupaten täynnä, mutta se on odotettavissa, Plymouth collegen kirjoilla on 15 000 oppilasta. Kyllä, 15 000, eli saman verran, kuin asukkaita pienessä Suomen kylässä. Tietenkään kaikki eivät ole kerralla koululla, osalla on työssäoppimista tai vaihtojaksoja jne.
Bussissa oli äänekästä, opiskelijat rupattelivat keskenään, ja joka pysäkillä sisään astuu lisää. Pian bussi on tupaten täynnä, mutta se on odotettavissa, Plymouth collegen kirjoilla on 15 000 oppilasta. Kyllä, 15 000, eli saman verran, kuin asukkaita pienessä Suomen kylässä. Tietenkään kaikki eivät ole kerralla koululla, osalla on työssäoppimista tai vaihtojaksoja jne.
Koululla kävelin kohti tanssisalia, mutta musiikki teatterin oven takaa pysäytti matkani. Pujahdin sisään pimeään teatteriin, joka oli valaistu punaisin valoin. Ensimmäisen ja toisen vuoden oppilaat harjoittelivat keskiviikon näytöstä varten. Istuin alas seuraamaan.
Tanssijoiden harjoitellessa opettaja huusi valo-ohjeita valomiehille, biisi oli väärä versio, nyt jollakin meni laskut sekaisin, säätöä, säätöä, kuten ensimmäiset näyttämötreenit usein ovatkin. Pian homma oli kuitenkin kasassa, ja opettajakin tyytyväinen opiskelijoiden suoritukseen. Itse tykkäsin koreografiasta, se oli sähäkkä, ja tanssijoilla oli selvästi kivaa, olisin sanonut sitä jopa seksikkääksi, ellei tanssijat olisi olleet 16-vuotiaita tyttöjä. Punainen valo miellytti omaa silmääni, ja mieleni alkoi vaellella omassa tanssiprojektissani...
Seuraavaksi oli kolmannen vuoden tanssijoiden sodasta kertova tanssi. Miehet lähtivät sotaan naisten jäädessä kaipaamaan. Rintamalta kaikki eivät selviä hengissä kotiin, vaan yksi vaimo jää lavalle suremaan kaatunutta puolisoaan. Kaunis, surullinen tarina esitettynä kauniilla tanssilla.
Tanssijoiden harjoitellessa opettaja huusi valo-ohjeita valomiehille, biisi oli väärä versio, nyt jollakin meni laskut sekaisin, säätöä, säätöä, kuten ensimmäiset näyttämötreenit usein ovatkin. Pian homma oli kuitenkin kasassa, ja opettajakin tyytyväinen opiskelijoiden suoritukseen. Itse tykkäsin koreografiasta, se oli sähäkkä, ja tanssijoilla oli selvästi kivaa, olisin sanonut sitä jopa seksikkääksi, ellei tanssijat olisi olleet 16-vuotiaita tyttöjä. Punainen valo miellytti omaa silmääni, ja mieleni alkoi vaellella omassa tanssiprojektissani...
Seuraavaksi oli kolmannen vuoden tanssijoiden sodasta kertova tanssi. Miehet lähtivät sotaan naisten jäädessä kaipaamaan. Rintamalta kaikki eivät selviä hengissä kotiin, vaan yksi vaimo jää lavalle suremaan kaatunutta puolisoaan. Kaunis, surullinen tarina esitettynä kauniilla tanssilla.
Sitten olikin oman luokkani harjoitusvuoro. Luokkatovereillani oli paljon kysymyksiä, ja valo- ääni- ja tuotannon opiskelijat yrittivät vastata parhaansa mukaan.
Oneirosta oli harjoiteltu tanssisalissa, joten nyt Veeran Conarium pääsi kokeilemaan lavaa. Minulle tämä oli erijännää, sillä en ollut nähnyt teosta vielä kertaakaan, vaikka sitä oli esitetty jo useamman kerran.
Kolme tanssijaa mustat sukkahousut päässään makasi lattialla, ja keltaiseen sadetakkiin pukeutunut tyttö hiippailee lavalle yleisön editse.
Hän tähyilee ympärilleen ja tutkii tilaa tanssahtelevin askelin. Musiikki on synkeä, kuin valaan ujellusta syvällä merenalaisessa luolassa. Musiikin tempo kasvaa ja tyttö alkaa vavahdella, kouristella. Sähköisen äänen kuuluessa mustat sukkahousuhahmot liikkuvat, mutta vain vähän, kuin nukke, joka yrittäisi nousta jaloilleen, mutta putoaa taas elottomana lattialle. Tyttö sadetakissa huutaa äänetöntä huutoa ja kouristelee. Mustat hahmot liikkuvat taas.
Pian mustat hahmot tanssivat tytön ympärillä, nekin huutavat äänettömästi.
Pian yksi ohjailee tyttöä, kuin marionettia välimatkan päästä, ja muut hahmot parveilevat heidän ympärillään.
Esityksen lopuksi hahmot painuvat takaisin maahan, ja tyttö jää yksin näyttämön eteen. Hän heittää yltään keltaisen sadetakin, ja hän on yksi heistä.
Oneirosta oli harjoiteltu tanssisalissa, joten nyt Veeran Conarium pääsi kokeilemaan lavaa. Minulle tämä oli erijännää, sillä en ollut nähnyt teosta vielä kertaakaan, vaikka sitä oli esitetty jo useamman kerran.
Kolme tanssijaa mustat sukkahousut päässään makasi lattialla, ja keltaiseen sadetakkiin pukeutunut tyttö hiippailee lavalle yleisön editse.
Hän tähyilee ympärilleen ja tutkii tilaa tanssahtelevin askelin. Musiikki on synkeä, kuin valaan ujellusta syvällä merenalaisessa luolassa. Musiikin tempo kasvaa ja tyttö alkaa vavahdella, kouristella. Sähköisen äänen kuuluessa mustat sukkahousuhahmot liikkuvat, mutta vain vähän, kuin nukke, joka yrittäisi nousta jaloilleen, mutta putoaa taas elottomana lattialle. Tyttö sadetakissa huutaa äänetöntä huutoa ja kouristelee. Mustat hahmot liikkuvat taas.
Pian mustat hahmot tanssivat tytön ympärillä, nekin huutavat äänettömästi.
Pian yksi ohjailee tyttöä, kuin marionettia välimatkan päästä, ja muut hahmot parveilevat heidän ympärillään.
Esityksen lopuksi hahmot painuvat takaisin maahan, ja tyttö jää yksin näyttämön eteen. Hän heittää yltään keltaisen sadetakin, ja hän on yksi heistä.
En jää seuraamaan harjoituksia enempää, vaan poistun takavasemmalle. Minulla oli mielessä vielä paikkoja, joissa haluaisin käydä ennen sulkemisaikaa, täällä kun kaikki paikat menevät kiinni niin varhain, jo kuudelta. Bussia odotellessa ostan opiskelijakahviosta kahvin. Mietin: minun silmissäni Conarium kertoi masennuksesta.
05.02.2018
Plymouth
Vivi
Plymouth
Vivi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti