sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Keskiviikko 7.2



Keskiviikkona meillä oli esityspäivä. Esiinnyimme City Collagen uudessa teatteri tilassa Infinity 2018 -tanssitapahtumassa, jossa esiintyi myös muita tanssin opiskelijoita ja harrastajia eri tanssikouluista. Esityksiä oli yhteensä 28 kappaletta ja me esiinnyimme omalla teoksellamme 'spiralointi' ja englantilaisten kanssa teoksessa Linea Curva.

Keskiviikko aamuna meidän oli tarkoitus vain käydä nopeasti tanssipaikat läpi teatteritilassa, mutta koska englantilaiset opiskelijat olivat paljon myöhässä ehdimme tehdä kaivattuja ja tarpeellisia läpimenoja. Kun englantilaiset opiskelijat tulivat paikalle harjoittelimme yhdessä Linea Curva -tanssia. 

Kuva aamun tanssiharjoituksista. Kuvassa etu-alalla Veera ja Anssi tanssivat Spiraloinnin alkukohtausta.



Aamu harjoituksien jälkeen pääsimme koulusta lepäämään, syömään ja valmistautumaan illan esitykseen. Tässä vaiheessa päivää väsymys oli koko ryhmällä aika moinen, koska edellisenä päivänä meillä oli ollut omien esityksiemme: Oneiros Resortin, Liisin soolon ja Conariumin esitykset.

Esityspaikalle saavuimme todella ajoissa. Meille oli infottu, että meillä olisi mahdollisesti loppukiitos harjoituksia, mutta näitä harjoituksia ei koskaan ollut. Esitys paikalla oli tosi kova kaaos, kun paikalla oli satoja tanssijoita. Tästä kaaoksesta johtuen saimme esitysjärjestyksen tietoomme vasta juuri ennen esityksen alkua. Esitimme ensin Linea Curva ja sen jälkeen 'Spiraloinnin'

Esityspaikan takahuoneissa oli asennettu screenejä, joista pystyi seuraamaan esityksiä. Katselimme aulan screeniltä tanssiesitystä ja lämmittelimme Linea Curva esitystä varte, kun yhtäkkiä alkoi palohälytys ja kaikkien oli poistuttava koulurakennuksesta ulos. Koulurakennuksesta poistuminen sujui erittäin sukkelaan. Monet joutuivat lähtemään ilman mitään ulkovaatteita tai kenkiä. Me lämmittimme toisiamme ja lainasimme kaikkein eniten paleleville takkeja. Tämä loi hauskaa yhteisöllisyyttä meidän ja englantilaisten välillä, myös esiintymisjännitys kaikkosi palohälytyksen myötä.

Kuvassa englantilaisten ja suomalaisten varpaita palelemassa ulkona palohälytyksen aikana.



Kuvassa palomiehet saapuivat tarkistamaan koulurakennuksen.


Jouduimme palelemaan ulkona vain noin 10-20 minuuttia ja tämän jälkeen pääsimme takaisin sisään ja esitys jatkui. Palohälytys johtui kuulemamme mukaan siitä, että joku oli jättänyt teatterin oven auki ja teatteri savua oli päässyt palohälyttimien luokse ja laukaissut hälytyksen. 

Molemmat esitykset menivät todella hyvin. Spiralointi oli todella erinlainen muihin esityksiin verrattuna ja nautimme kovasti, että saimme tuoda jotain erinlaista tanssia Suomesta. Katsojat ja muut tanssijat pitivät kovasti meidän Spiraloinnistamme ja saimme paljon hyvää palautetta. Englantilaiset tanssija ystävämme sanoivat, että esityksemme oli todella rohkea ja erinlainen. He ihmettelivät kovasti kuinka uskalsimme mennä lavalle esityksellä, jossa oli vain osan aikaa musiikkia ja joka on suurimmalta osalta improvisaatiota. He myös kehuivat, kuinka hyvä ryhmä kuuntelu meillä oli ja kuinka saimme hyvällä kuuntelulla ehyenä ryhmä teoksen improvisaatiosta aikaan. Olimme hyvin iloisia ja otettuja ihanasta ja positiivisesta palautteesta, jota saimme.

Esityksen jälkeen menimme takseilla takaisin hotellille. Olimme todella väsyneitä ja kaikki painuivatkin omiin huoneisiin nukkumaan.

-Veera ja Tanja


keskiviikko 7. helmikuuta 2018

Torstai 1.2

Päivän ensimmäinen oppitunti oli toisen vuoden opiskelijoiden kanssa ja teimme siellä meille jo hieman entuudesta tuttua Graham-tekniikkaa. Oppitunti tarjosi sopivasti haastetta ja uutta kaikille osallistujille.

Toisella oppitunnilla jatkoimme yhteisen koreografian opettelua, jossa aiomme esiintyä yhdessä plymouthin opiskelijoiden kanssa. Koreografia on hauska ja vauhdikas sekä erilainen mitä olemme tottuneet tekemään. Harjoitukset jatkuvat ensi viikolla uudessa koulun esiintymistilassa (teatterissa).

Illalla pääsimme nauttimaan Mattehew Bournen Cinderella kokoillan tanssiesityksistä Plymouthin Royal Theatherissa. Teos oli toisen maailman sodan aikaan sijoitettu versio perinteisestä Tuhkimo-tarinasta. Lavalla nähtiin mahtavia hyppyjä, erilaisia nostoja, kauniita taivutuksia ja teknisesti vahvaa osaamista. Lavastukset ja puvustukset miellyttivät silmää sekä teoksen tarinallisuus vei mennessään.

-Tanja ja Veera

Maanantai 05.02.2018, Plymouth

Tänään nukuin pitkään hotellilla, sillä en ole osana näytöksissä. Harjoitusten aikaan olin pitkällä sairaslomalla.
Nousin siis aamiaiselle kaikessa rauhassa, ja nautin kiireettömyydestä. Kävelin kaupungilla. Täällä paistaa aurinko, Suomessa odottaa harmaa talvi, joka tuntuu luissa asti... voisipa tämän auringon viedä mukanaan kotiin.
Suuntasin askeleeni bussiin, ja kohti koulua. Opiskelijakorttia vilauttamalla kuljettaja huikkasi kiitokset ja viittoi sisään, saisipa kotonakin kulkea opiskelijana ilmaiseksi. Tosin kortti oikeuttaa vain koululle menevään bussiin.
Bussissa oli äänekästä, opiskelijat rupattelivat keskenään, ja joka pysäkillä sisään astuu lisää. Pian bussi on tupaten täynnä, mutta se on odotettavissa, Plymouth collegen kirjoilla on 15 000 oppilasta. Kyllä, 15 000, eli saman verran, kuin asukkaita pienessä Suomen kylässä. Tietenkään kaikki eivät ole kerralla koululla, osalla on työssäoppimista tai vaihtojaksoja jne.
Koululla kävelin kohti tanssisalia, mutta musiikki teatterin oven takaa pysäytti matkani. Pujahdin sisään pimeään teatteriin, joka oli valaistu punaisin valoin. Ensimmäisen ja toisen vuoden oppilaat harjoittelivat keskiviikon näytöstä varten. Istuin alas seuraamaan.
Tanssijoiden harjoitellessa opettaja huusi valo-ohjeita valomiehille, biisi oli väärä versio, nyt jollakin meni laskut sekaisin, säätöä, säätöä, kuten ensimmäiset näyttämötreenit usein ovatkin. Pian homma oli kuitenkin kasassa, ja opettajakin tyytyväinen opiskelijoiden suoritukseen. Itse tykkäsin koreografiasta, se oli sähäkkä, ja tanssijoilla oli selvästi kivaa, olisin sanonut sitä jopa seksikkääksi, ellei tanssijat olisi olleet 16-vuotiaita tyttöjä. Punainen valo miellytti omaa silmääni, ja mieleni alkoi vaellella omassa tanssiprojektissani...
Seuraavaksi oli kolmannen vuoden tanssijoiden sodasta kertova tanssi. Miehet lähtivät sotaan naisten jäädessä kaipaamaan. Rintamalta kaikki eivät selviä hengissä kotiin, vaan yksi vaimo jää lavalle suremaan kaatunutta puolisoaan. Kaunis, surullinen tarina esitettynä kauniilla tanssilla.
Sitten olikin oman luokkani harjoitusvuoro. Luokkatovereillani oli paljon kysymyksiä, ja valo- ääni- ja tuotannon opiskelijat yrittivät vastata parhaansa mukaan.
Oneirosta oli harjoiteltu tanssisalissa, joten nyt Veeran Conarium pääsi kokeilemaan lavaa. Minulle tämä oli erijännää, sillä en ollut nähnyt teosta vielä kertaakaan, vaikka sitä oli esitetty jo useamman kerran.
Kolme tanssijaa mustat sukkahousut päässään makasi lattialla, ja keltaiseen sadetakkiin pukeutunut tyttö hiippailee lavalle yleisön editse.
Hän tähyilee ympärilleen ja tutkii tilaa tanssahtelevin askelin. Musiikki on synkeä, kuin valaan ujellusta syvällä merenalaisessa luolassa. Musiikin tempo kasvaa ja tyttö alkaa vavahdella, kouristella. Sähköisen äänen kuuluessa mustat sukkahousuhahmot liikkuvat, mutta vain vähän, kuin nukke, joka yrittäisi nousta jaloilleen, mutta putoaa taas elottomana lattialle. Tyttö sadetakissa huutaa äänetöntä huutoa ja kouristelee. Mustat hahmot liikkuvat taas.
Pian mustat hahmot tanssivat tytön ympärillä, nekin huutavat äänettömästi.
Pian yksi ohjailee tyttöä, kuin marionettia välimatkan päästä, ja muut hahmot parveilevat heidän ympärillään.
Esityksen lopuksi hahmot painuvat takaisin maahan, ja tyttö jää yksin näyttämön eteen. Hän heittää yltään keltaisen sadetakin, ja hän on yksi heistä.
En jää seuraamaan harjoituksia enempää, vaan poistun takavasemmalle. Minulla oli mielessä vielä paikkoja, joissa haluaisin käydä ennen sulkemisaikaa, täällä kun kaikki paikat menevät kiinni niin varhain, jo kuudelta. Bussia odotellessa ostan opiskelijakahviosta kahvin. Mietin: minun silmissäni Conarium kertoi masennuksesta.

05.02.2018
Plymouth
Vivi

perjantai 2. helmikuuta 2018

Taking a walk by the Hoe Road at Plymouth harbour

On Monday 29.1. by Annina.



















Tinside Lido was built in 1935 with then popular art-deco style. This beautiful salt water swimming pool is open only during the summer months.

Photo from: http://www.redonline.co.uk/travel/inspiration/best-lidos#image=2





Smeaton's Tower

Originally built in 1759 the lighthouse was taken down in the early 1880s when it was discovered that the sea was undermining the rock it was standing on. Most of the structure was moved stone by stone to its current resting place on the Hoe. Now standing at 72 foot high, its lantern room offers pretty views of Plymouth Sound and the city. The whole building has been restored to its original glory.



The Royal Citadel

The Royal Citadel in Plymouth was built in the late 1660s. It is at the eastern end of Plymouth Hoe overlooking Plymouth Sound. Access to the Royal Citadel is by Guided Tour only.




The old town of Plymouth

The old town of Plymouth has a long and rich history as a seaport. There are several fascinating older buildings, one as an example is Elizabethan House, a half-timbered merchants house built around 1584.

- Annina